Vihdoin kirjoitukset ovat ohi ja ikuisuuden kestänyt reenitauko sai päätöksensä tämän viikon aikana. Biologian kirjoitukset eivät menneet yhtä hyvin kuin olisin toivonut, onneksi keväällä on kuitenkin uusi mahdollisuus onnistua paremmin. Ensi viikolla saan tietää alustavat tulokset, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla asian suhteen. Olen pahoillani hieman pidemmästä tauosta postauksien välillä, mutta nyt olen taas aktiivisesti mukana! Keskiviikkona pääsin siis pitkästä aikaa vetämään lenkkarit jalkaan ja lenkille. Kunto on tippunut ihan nollatasoon kahden kuukauden aikana, joten suunta on vain ylöspäin. Helpottavaa on kuitenkin tietää, että saan taas urheilla ja tehdä sitä mitä haluan, tietenkin vielä vähän varoen. Päätin, että aloitan taas normaalin elämän, heti sen jälkeen, kun kirjoitukset ovat ohi ja sen teen. Perjantaina oli ihan mahtava saunailta tyttöporukalla ja lauantai kuluikin siitä toipuessa. Tänään sunnuntaina aloitin sitten reenaamisen kevyen puoleisesti, heti mellonmäen rappusia juostessa. Totuus tämän hetkisestä kunnosta iski vasten kasvoja aika nopeasti.
Keskiviikkona aloitimme Leon kanssa kuntokuurin, Leonkin juoksukunto on heikentynyt huomattavasti, kun en ole hänen kanssaan päässyt juoksemaan. Asialle tehdään nyt kuitenkin muutos! Ensimmäinen lenkki pitkään aikaan oli todella rankka, mutta seuraava on sitten huomattavasti helpompi.
Lauantai meni palautuessa perjantaista ja ilta kuluikin telkkaria katsoessa poikaystävän kanssa. Kaksi lempparisarjan jaksoa putkeen: Vain elämää ja ensitreffit alttarilla. Vain elämää on taas huikea, ei siihen muuta voi sanoa!
Tämän päivän rappusten juoksemisen jälkeen olo oli tosi puhki ja hapoilla. Olen kuitenkin todella ylpeä, että tein sen. Viime syksynä pidin todella paljon rappusjuoksu reeneistä ja eiköhän se into näihin palaa kunnon kohoamisen myötä. Pitkään aikaan ei ole tuntunut näin hyvältä. Pidän itseni haastamisesta ja reeneistä, joissa tulee paha olo, koska silloin tietää tehneensä jotai mikä kehittää.
Olkaa tekin ylpeitä itsestänne ja suosittelen haastamaan itseään, se tekee ainakin minut iloiseksi!
Terkuin Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti