Sosiaalisessa mediassa lähiaikoina kohauttanut instagram mallin tunnustus omasta epäonnellisesta elämästään on aiheuttanut sekä kritisointia että kannanottoja. Se on saanut ihmisiä ajattelemaan asiaa, sitä mikä somessa on uskomisen arvoista ja mikä kannattaa ohittaa pikaisesti. Elämä ei voi aina olla niin täydellistä kuin kuvat antavat olettaa, sillä aina on ylämäkiä ja alamäkiä, hyviä sekä huonoja päiviä, ilon ja surun aiheita sekä onnistumisia joiden joukkoon mahtuu niitä epäonnistumisiakin. Se on normaalia elämää ja positiivisesti ajateltuna tasainen elämä voisi olla todella tylsää. Hieman omana kannanottonani kyseiseen aloitukseen ajattelin kertoa miksi minä bloggaan ja käytän somea.
Tässä vielä linkki Essenan tarinaan.
Oma sosiaalisen median käyttöni on pääsääntöisesti instagramin, facebookin, bloggerin ja muutamien sivustojen kuten demi.fi:n ja blogien ympärillä. Weheartit löytyy puhelimestani, sillä se on pitkästyttävien hetkien pelastaja, tietysti myös youtube kuuluu käyttölistalleni, sillä tykkään katsella erilaisia vlogeja ja etsiä DIY ideoita. Yksi suurimmista tekijöistä miksi käytän somea on uusien ideoiden etsiminen, taitojeni kartoittaminen ja tietysti pidän sen avulla yhteyttä ystäviini. En koe tarvetta viettää koko päivääni netin syövereissä vaan se on pieni osa arkeani ja haluan pysyä myös ajantasalla asioista mitä ympärilläni tapahtuu. Kokoajan teknologistuva yhteiskunta vaatii median ymmärtämistaitoja, mutta myös ymmärrystä siihen minkälaisen kuvan itsestään antaa ja mikä on hyväksyttävää jakaa sosiaalisessa mediassa, tällainen ymmärrys kertoo myös siitä, että tuntee itsensä ja käyttäytyy sillä tavalla, että voi vanhanakin lukea omia ajatuksiaan ilman häpeää.
Kuitenkin se syy miksi juuri minä bloggaan on kaikkea muuta kuin itseni esittelemistä. Haluan puhua asioista, jotka pistävät silmiini selatessa eri palstojen kirjoituksia, asioista jotka minä koen tärkeiksi ja joihin haluan ottaa kantaa. Olen lukenut jo pitkään monia blogeja, jotka inspiroivat minua ja toivon, että voin itsekin vielä joku päivä inspiroida ihmisiä, sillä miten kirjoitan ja siitä mitä kirjoitan. Yksi vähän sivutuotteena tuleva hyöty tästä kirjoittamisesta on ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen. En todellakaan kirjoittaisi näin paljoa pelkästään koulun takia, vaan uskon tämän auttavan myös kieliopillisesti, sillä yritän kirjoittaa rennolla asiatyylillä ja aina välillä miettiä kivoja lauserakenteita. Kun aloitin bloggaamisen halusin kokeilla onko minusta tähän, nyt olen löytänyt keinon ilmaista itseäni ja pidän tästä. Tykkään olla kuvattavana ja miettiä aiheita mitä haluaisin jakaa muille, mutta en kuitenkaan kirjoita jos en ole keksinyt mitään kivaa aihetta. Olen tosi otettu, että olen saanut myös palautetta, sillä se on osoittanut minulle etten ihan yksikseen täällä kirjoittele vaan blogini on löydetty myös kaveripiirini ulkopuolella. Iso kiitos kaikista palautteista joita olen saanut!
Voimia kaikille!
Terkuin Saara
