Kaunis vai keskinkertainen?

Eilen illalla selatessani Demi sivuston keskusteluja silmiini osui otsikko, jossa oli kysymys kokeeko itsensä kauniiksi vai keskinkertaiseksi. Keskustelussa oli linkki Doven tekemään mainoskampanjaan ja yhteisön jäseniltä kysyttiin valitsisiko itse kauniin vai keskinkertaisen oven.

Dove choose Beautiful
(Katsothan tämän ensin.)

Laskin Demissä olleen keskustelun pohjalta, että 51% kyselyyn vastanneista yhteisön jäsenistä kokee itsensä keskinkertaiseksi. Sivulla monet olivat selittäneet miksi kauneus ei ole saavutettavissa niinkuin videossakin. Nykypäivänä ihmiset kokevat kauneuden tietyn tyyppiseksi. Se on tarkkaan rajattua ja koskee vain muutamia "täydellisiä yksilöistä". Miksi erityisesti naisilla on halu tuntea itsensä alempiarvoiseksi kuin joku toinen, pelkästään ulkonäkönsä takia. On epäreilua itseään kohtaan latistaa omatuntonsa, sillä ettei edes yritä ymmärtää miksi itse on kaunis. Kauneus ei ole sitä, että omistaa täydelliset kasvot tai vartalon, se on enemmänkin sitä millainen on sisältä ja miten uskoo itseensä. Jokainen meistä on kaunis! Tietysti omalla tavallaan, jokainen on luotu yksilölliseksi ettei maapallo olisi täynnä klooneja barbie nukeista poikaystävineen.

Lähteeni luotettavuutta voi kritisoida, mutta uskon siihen itse, sillä Demi on yhteisö, jossa ihmiset keskustelevat nimimerkkien takana ja uskaltavat kertoa oikean mielipiteensä paremmin. Pelkästään tähän keskusteluun osallistuneista hieman yli puolet suhtautuvat itseensä jollain tapaa kriittisesti. Jos asiaa tutkittaisiin laajemmin, niin olen aika varma, että maapallo on pullollaan itseään väheksyviä naisia. Apu löytyy kuitenkin itsensä hyväksymisestä, uskosta omaan kauneuteen tai siitä, että uskaltaa luottaa. Luottamus omiin kykyihinsä sekä ystävään, joka on oikeasti ystävyyden arvoinen on tärkeä tuki itsensä arvostamisessa. Nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa tuntea itsensä hyväksytyksi, jos poikkeaa liikaa massasta tai on kyseistä massaa. Tästä johtuen todella monet ovat epävarmoja ja eivät usko enää itseensä, vaikka oikeasti ovat kauniita ja tekevät kauniita eleitä ja asioita. Tärkeintä olisi vain olla juuri se kuka itse on.

Tämän postauksen idea on osoittaa, kuinka hullua on hukata aikansa murehtien sitä millaiseksi meidät on luotu, vaikka oikeasti aika kannattaisi käyttää asioihin, joita ei tule kuolin vuoteellaan katumaan. Miksi siis väheksyä omaa kauneuttaan? Vielä viikko sitten olisin itsekkin valinnut keskinkertaisen, mutta tänään valintani on ehdottomasti kaunis. En halua antaa muiden vaikuttaa itseeni, enkä halua kritisoida itse itseäni enää siitä mikä en voi olla, vaan haluan kannustaa itseäni siihen mitä minusta voi tulla. Ilman tukea en tiedä olisinko pystynyt tekemään niinkin ison muutoksen ajatusmaailmassani, mutta asiaa helpotti puhuminen. Tärkeää on miettiä miksi ei muka kelpaa tai ole kaunis omana itsenään. Tuohon kysymykseen ei ole vastausta, sillä kaikelle on tarkoituksensa, myös niille pienille epäkohdille.

"Beautiful, it's a pretty word, so why not see what's on the otherside of that."

Terkuin Saara

Back to basics

 Vihdoin kirjoitukset ovat ohi ja ikuisuuden kestänyt reenitauko sai päätöksensä tämän viikon aikana. Biologian kirjoitukset eivät menneet yhtä hyvin kuin olisin toivonut, onneksi keväällä on kuitenkin uusi mahdollisuus onnistua paremmin. Ensi viikolla saan tietää alustavat tulokset, mutta odotukset eivät ole kovin korkealla asian suhteen. Olen pahoillani hieman pidemmästä tauosta postauksien välillä, mutta nyt olen taas aktiivisesti mukana! Keskiviikkona pääsin siis pitkästä aikaa vetämään lenkkarit jalkaan ja lenkille. Kunto on tippunut ihan nollatasoon kahden kuukauden aikana, joten suunta on vain ylöspäin. Helpottavaa on kuitenkin tietää, että saan taas urheilla ja tehdä sitä mitä haluan, tietenkin vielä vähän varoen. Päätin, että aloitan taas normaalin elämän, heti sen jälkeen, kun kirjoitukset ovat ohi ja sen teen. Perjantaina oli ihan mahtava saunailta tyttöporukalla ja lauantai kuluikin siitä toipuessa. Tänään sunnuntaina aloitin sitten reenaamisen kevyen puoleisesti, heti mellonmäen rappusia juostessa. Totuus tämän hetkisestä kunnosta iski vasten kasvoja aika nopeasti.

Keskiviikkona aloitimme Leon kanssa kuntokuurin, Leonkin juoksukunto on heikentynyt huomattavasti, kun en ole hänen kanssaan päässyt juoksemaan. Asialle tehdään nyt kuitenkin muutos! Ensimmäinen lenkki pitkään aikaan oli todella rankka, mutta seuraava on sitten huomattavasti helpompi.

Lauantai meni palautuessa perjantaista ja ilta kuluikin telkkaria katsoessa poikaystävän kanssa. Kaksi lempparisarjan jaksoa putkeen: Vain elämää ja ensitreffit alttarilla. Vain elämää on taas huikea, ei siihen muuta voi sanoa!

Tämän päivän rappusten juoksemisen jälkeen olo oli tosi puhki ja hapoilla. Olen kuitenkin todella ylpeä, että tein sen. Viime syksynä pidin todella paljon rappusjuoksu reeneistä ja eiköhän se into näihin palaa kunnon kohoamisen myötä. Pitkään aikaan ei ole tuntunut näin hyvältä. Pidän itseni haastamisesta ja reeneistä, joissa tulee paha olo, koska silloin tietää tehneensä jotai mikä kehittää.

Olkaa tekin ylpeitä itsestänne ja suosittelen haastamaan itseään, se tekee ainakin minut iloiseksi!

Terkuin Saara

Punapään paluu

Hei vaan kaikki! Vihdoin ja viimein pääsin eroon kauan valloillaan olleesta juurikasvusta. Hiuksetkin saivat huomattavasti tummemman sävyn, sekä hieman erilaisen otsiksen. Kuten tapanani on, en taaskaan tiennyt mitä haluan kampaajalle mennessä, mutta onneksi kampaajani tietää mistä pidän. Nyt kahden viikon ajan olen tuskaillut omaa tekemättömyyttäni, sillä koulupäivän jälkeen ainoa asia, mitä olen saanut aikaiseksi on kirjoituksiin lukeminen. Itsensä hoitaminen, kunnon ylläpitäminen ja sosiaaliset suhteet ovat jääneet niin minimiin, että oikein hävettää. Myös blogitekstien suunnittelu on ollut työn ja vaivan takana, sillä pässäni liikkuu ajatuksia vain proteiinisynteesistä geenin siirtoihin, kiitos biologian. Onneksi tämän syksyn urakka huipentuu viikon päästä ruotsin kirjalliseen kokeeseen! Ruotsin kuuntelun alustavat tulokset sain jo eilen ja olen todella tyytyväinen, sillä kuuntelu meni paremmin kuin osasin toivoa. Tässä kuitenkin muutama kuva uusista hiuksista.

paita - newyorker, housut - hm,
takki - terranova,
 kengät - minna parikka

Tsemppiä kaikille kirjoittajille vielä viime hetken lukemiseen! Itsekkin palaan hetkeksi kirjojen pariin. Ensi viikolla sitten hieman paremmin suunniteltu postaus!

Terkuin Saara

Hur har jag förändrats?

Hejsan! Viikonloppuni kului mukavasti ruotsin kurssilla, jossa otsikkokin sai alkunsa. Lupasin viimeeksi tehdä postauksen, kuinka minusta on tullut tällainen ja aion pitää sen. Vanhojen kuvien etsiminen oli työn takana, sillä kuvia löytyi vain vähän, joissa ei esiinny muita, sekä sellaisia joita kehtaan julkaista. Tässä kuitenkin vaiheita minun lapsuudestani viime vuoteen asti. 

Lokakuu 1997
8kk

En ole yhtään varma milloin kuva on otettu, mutta epäilen vuotta 1999  jolloin olin 2 vuotias.

Kerhokuva 2000
3 v

Sitten siirrytään vähän reippaammin eteenpäin. Seuraava kuva on ensimmäinen koulukuvani. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että aikaa on kulunut yli 11 vuotta siitä, kun aloitin koulun. Keväällä kahdentoista vuoden opiskelun jälkeen, saan toivottavasti valkolakin päähäni ja siinä kohtaa osaan varmasti arvostaa sitä opiskelun määrää, minkä tällä aikavälillä olen suorittanut. Muistan vieläkin sen ensimmäisen koulupäiväni, kun pinkissä marimekon paidassa violetti reppu selässäni, astuin ensimmäistä kertaa Teppanalan koulun ovesta sisään.

1.luokan koulukuva

6.luokan koulukuva 2009

Päätin hypätä suoraan ensimmäisen luokan kuvasta kuudennen luokan kuvaan, ettei postauksesta tulisi liian pitkä. Kuudennen luokan jälkeen lyhenivät hiukset suurinpiirtein vyötäröltä olkapäille. Siitä sitten vielä lyhyemmiksi. Pidin lyhyistä hiuksista paljon, mutta koen että tunnen oloni nykyisin paljon kotoisemmaksi pitempien hiusten kanssa. Se oli ehkä suurin muutos, mitä ulkonäössäni on ollut ennen hiusten värjäämistä.

Rippikuva 2012
15 v

Vuosien 2009-2012 väliltä löytyi vain muutama kuva, sillä en siihen aikaan tykännyt olla kuvattavana ja myös varmuus itsestäni oli todella kaukana tämän hetkisestä. Oma tyyli oli ehkä vielä hieman hakusessa, mutta kahdeksannen luokan jälkeen sekin alkoi muodostumaan.

Peruskoulu ohi 2013
16 v

Yhdeksännellä luokalla sain sitten hammasraudat, joita onneksi tarvitsi pitää vain vuoden verran. Vaikka vihasin niitä, olen erittäin onnellinen siitä, että nykyisin hampaani ovat suorat. Yhdeksännen luokan jälkeen aloin kasvattamaan hiuksiani vanhojen tansseja ajatellen. Luokion ensimmäisellä luokalla halusin tehdä hieman uudenlaisen suunnan tyylilleni ja värjäytin hiukseni punertaviksi ja lopulta jäin sille tielle.

Tammikuu 2014
17 v

 Tässä on peruspiirteiltään kuinka olen muuttunut, mutta se mikä ei kuvista näy on itsevarmuus ja avoimuus, se kuinka pääsin ujoudesta yli ja minusta tuli sosiaalinen. Tietenkin uudet asiat jännittävät vieläkin, mutta uskallan ilmaista itseäni huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin ja uskallan tutustua uusiin ihmisiin. Aina on vielä kehitymisen varaa, mutta suunta on minunkin kohdallani toivottavasti ylöspäin.

Terkuin Saara

No rain No rainbow

"Sometimes you have to stop worrying, wondering, and doubting. Have faith that things will work out, maybe not how you planned, but just how it is meant to be." Nuo sanat kuvaavat hyvin tunnetta, johon yritän vielä maanantaiksi päästä. Kirjoitukset ovat hyvin stressaavat minulle ja normaalista koulunkäynnistä pitäisi selviytyä siinä yhteydessä. Eilisen jälkeen tajusin, että en voi tehdä muuta kuin antaa parhaani ja välillä pitää nostaa katse kirjasta keskittyäkseen muuhun. Viime kevään kemian kirjoitukset eivät olleet lähellekkään näin vaikeat minulle kuin nyt tuleva biologian koe, vaikka olen aina ollut hyvä biologiassa. Tuntuu, että uutta tietoa on niin paljon, ettei pää kerkeä mukana sisäistämään kaikkea. Eilen kävin kuitenkin äitini kanssa ilmajoogassa ja viikon päänsärky putki katkesi. Pitkään aikaan en ole joogassa käynyt,mutta pidän siitä kovasti, sillä oloni rentoutui täysin ja sitä toivoinkin. Liinan varassa keikkuminen oli uusi kokemus, jonka haluisin kokea vielä uudemman kerran. Kuvituksena tähän postaukseen laitan viime viikonlopun kuvista muutamat otokset.

Vallallaan oleva juurikasvu odottaa vielä ensi viikkoon uutta punertavaa väriään. Sävyn muuttaminen on ollut hieman harkinnassa, mutta katsotaan mihin tulen päätymään. Iso kiitos äitille vielä huivin lainasta!

Viikonloppuna ajattelin saada aikaiseksi tehtyä postauksen kuinka minusta on tullut tällainen kuin nyt olen. Joten palaillaan! :)

Terkuin Saaara