Every step you take is a step away from where you used to be

Talvikauden leiritykset, yhteisreenit, kaikki mahdolliset testit, pitkä peruskuntokausi, kaikkia näitä asioita tulen kaipaamaan menneiltä vuosilta. Nyt reilun kolmen kuukauden himmailun jälkeen olen kerennyt miettimään paljon sitä miten haluaisin jatkaa omaa treenaamistani. Yksinkertaisesti sanottuna en vieläkään osaa vastata tuohon kysymykseen. Treenaaminen on aina ollut minulle niin säännöllistä ja treeniohjelma on ollut valmiina. Aikaisemmin tein vain niin kuin lapussa luki, mutta nyt koen olevani vierailla vesillä kun ei olekaan sitä lappua, joka kertoo mitä tehdä. Toisaalta se on ihanaa olla vapaa tekemään juuri sitä mitä huvittaa.

Olen aina rakastanut liikkumista ja omien rajojeni ylittämistä, eikä se asia ole muuttunut mihinkään. Tällä hetkellä liikun niissä puitteissa etten pahenna omaa tilannettani ja toivun mahdollisimman pian. Yritän keksiä kivoja treenejä, jotta en kadu päätöstäni kilpaurheilun lopettamisesta. Käyn aktiivisesti salilla ja niissä puitteissa yritän ylittää omia rajojani mm. kehittämällä käsivoimia. Juokseminen on vieläkin hyvin vähäistä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee periaattella yritän edetä sen suhteen. Kivuista olen päässyt eroon lähes kokonaan ja siitä olen todella onnellinen.

Talvella yritän kohottaa kuntoani hiihtäen, sillä nyt en koe olevani sellaisessa kunnossa, joka miellyttää minua. Tietenkin peruskuntoni on kohtuullisen hyvä pitkän urheilutaustan takia, mutta onhan tämä outo tilanne. Kunhan saan itseni varmasti paranneltua voin alkaa taas liikkumaan aktiivisemmin, Järjellä ajateltuna tämä paussi tuli hyvään aikaan, sillä minulla on enemmän aikaa opiskeluun ja pystyn tapaamaan ystäviäni ja läheisiäni enemmän. Kuitenkin tällaiseen "uuteen elämäntyyliin" on ollut sopeutuminen, mutta kaikkeen tottuu ajallaan.

Liikunnan iloa!

Terkuin Saara