keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pieni pala minua

Tänä aamuna uskaltauduin pyöräilemään viileän kirpakkaan syysilmaan, tietenkin asianmukaisessa varustuksessa lähinnä eskimolta näyttäen. Paksu villlahuivi käärittynä suojaamaan lähes koko naamaa sekä pitkä villakangastakki ihanan lämpimien talvikenkien kanssa saivat onneksi oloni mukavaksi. Etelän viikon jälkeen ilma tuntuu hyytävän kylmältä, mutta kyllä tähänkin ajallaan tottuu. Pian lähestyvä marraskuu on saanut minut odottamaan jo joulun tuloa, jouluisia lauluja sekä tietysti valkeaa lunta, vaikka kylmäähän se on. Pidän todella paljon joulusta ja lahjoja olen miettinyt jo pitkään, sillä haluan suurimman osan niistä tehdä itse. Siirrytään kuitenkin aiheesta toiseen, sillä tällä kertaa ajattelin hieman esitellä huonettani. Se on lähiaikoina alkanut näyttää minun tyyliseltäni, mutta muutamia vähän suurempia muutoksia haluan siihen vielä tehdä. Värimaailma on tietysi hyvin laaja, mutta mielestäni hyvän maun rajoissa näyttämättä sirkukselta.




Kuvien laatu kärsi, koska en jaksanut virittää kunnollista valaistusta huoneeseeni, mutta onneksi niistä saa vielä selvää. Huoneessani on siis vanilijavaahdon väriset seinät, jotka muuttavat väriään valaistuksen ja verhojen sävyn mukaan. Pääväreinä huoneessani ovat vihreä ja violetti, tietysti yhdistettyinä muihin sävyihin. Seinillä on paljon erilaisia tauluja, joista moni ovat muistoja elämäni varrelta.




Päivisin sänkyäni koristaa pehmokoiran näköinen karvapalloni Leo, joka kuvien otto hetkellä päätti siirtyä sängyn alle piiloon. Yksi tärkeimmistä aamujani helpottavista esineistä on lipaston päällä oleva taulu, jossa on lukujärjestykseni. Siitä on helppo katsoa mitkä kirjat tarvitsee mukaan ja lukkari pysyy aina paikallaan, eikä katoa muiden papereiden sekaan. Tässä siis vähän huonettani.

Tunnelmallisia syysiltoja!
Terkuin Saara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti